Case Megurine Luka

Aloitan postauksen reffikuvalla Lukasta ja Mikusta:

Luka oli ja Luka meni, ja hyvältä tuntuu! Cossi onnistui semihyvin, ja kehtaan vetäistä Lukan uudestaan päälleni Desuconissa Lahdessa. Ainoa asia mikä suuremmin ahdisti, että Vocaloid:han on tämän vuoden oikea teemasana, ja tuo massaleima vähän puistatti. Anygays, Magnet oli mukava puku.

Käyn tässä nyt jokainen asun kappale kerrallaan koko asun läpi;
(Kertokaa jos haluatte että jatkossakin teen näin!)

Kengät:

Olivat äitini tädin vanhat. Kaapista suoraan jalkaan.

Housut/Sukkikset:

Valittelin näistä jo angst-yhyy -postauksessani, mutta itse asiassa tykkään näistä. Ne olivat mukavat päällä ja näyttivät siisteiltä. Kapistukset vaativat 700m lankaa suuren sauma määränsä takia, ja ottaen huomioon vielä sen että en omista saumuria, joten ensin ompelin saumaan suoran ompeleen, sitten siksakin, sen jälkeen leikkasin ylimääräiset pois ja ompelin uudestaan siksakin. Jokaiseen 32 saumaan mitä housut sisältävät.

Don't belive me? See for yourself

Hanskat:

Yleensä vihaan hanskoja sydämeni pohjasta, ja nämäkin aiheuttivat harmaita hiuksia alkutaipaleella. Kun ensimmäinen satsi failasi, niin funtsin ihan kunnolla miten teen ne. Pienellä funtsimisella ja huolellisilla kaavoilla hanskat menivät kasaan 2 tunnissa.


Mekko:

Vino Hansku on pahoillaan siitä että on vino

Kankaat ovat Eurokankaan loneta top puuvillaa, obi rakentui jämästä morsiussaatinia sekä joustavasta pitsistä. (Ihmisille jotka miettivät hyviä paikkoja ostaa pitsiä suunnatkaa, itsenne tänne suomalaiselle sivulle). Kaavat tähän saatiin itseasiassa hääpuvusta. Tai no yläosan kaava, ja siihen kiinnitettiin kellohame. Ja yläosaan tietysti vielä tuo niskalenkki. Meillä oli pettämätön keino katsoa millon hame on oikean pituinen: kun kumarruit ja perseesi näkyy niin hame on oikein pituinen.
Rusetin tutoriaalia btw löytyy täältä. Mekosta ei voi mainita kirotakseen piilovetoketjut. En ole ikinä ommellut piilovetoketjua, ja mikä teki homman vielä helpommaksi oli se että ommeltavana oli kerros puuvillaa sekä kaksi kerrosta morsiussatiinia. Eikä unohdeta vinosti leikattua halkiota! (Hyvä Hansku..) Ilman tätä videota olisin luultavasti kuumaliimannut mekon päälleni...

In the end:

Ryppy, ryppy, ryppy, mutta se on kiinni ja toimii!!

Suorat ja symmetriset ompeleet ovat erikoisalaani

takaa

Eeppinen failure on eeppinen

Vetoketjut ovat vaikeita ommeltavia. Puhumattakaan piilovetoketjuista. Oikeasti.


Peruukki:

Peruukki oli hankinta coscomin marketplacesta, hintaa oli postikuluineen suunnilleen 20e. Peruukkia oli jo käytetty Magnet Lukaan, joten aattelin että sille ei tarvitsisi paljoa tehdä. Kuitenkin kun se tuli, kiharat olivat peruukin alhaalta takussa, ja aattelin että kiharran sen uudestaan. No, kaikki sujui hyvin kunnes kaadoin liian kuumaa vettä sen päälle ja sulatin 2/3 peruukista. PrrrrrrrrrrrrrrrrrFFFFFFFFFFUUUUUUUU. Onneksi olen peruukkivelho ja osaan korjata sulaneet peruukit ja viuh peruukista tuli suora. Kiharsin peruukin löysillä leteillä. Etuhiukset onnistuivat kivasti miinus tuo yksi kuituosuus minun oikean silmäni edessä. Kun Desuconiin tämän uudestaan laitan päälle, niin ennen sitä taltutan mokoman hiuslakalla. Pituutta olisin myös peruukilta kaivannut lisää, sekä tummempaa väriä.

Kuulokkeet:

Kuulokkeisiin minulla on ristiriitainen viha-rakkaus suhde. Vihasin niiden tekemistä sydämeni pohjasta. Yritäkää edes kuvitella noitten mustien perhososuuksien leikkaamista. NOT COOL.
Eli siis kuulokkeet on rakennettu ylimääräisestä foaminpalasta, kevytmassasta, rautalangasta, softiksesta, kartongista, sekä pitsistä ja pannasta. Se on yllättävän vaikeaa nykypäivinä metsästää suhteellisen tasapaksua valkoista hiuspantaa. Kyllä siinä tunti vierähti kun Annun kanssa juostiin ympäri Tampereen kaupunkia.
Mutta se, miltä kuulokkeet näyttivät! Oh en voisi olla tyytyväisempi (a lie). No okei ne vaan näyttää mun mielestä damn cool ja annan niille anteeks kaikki ne tunnit jotka nyhväsin noitten mustien kartoki osuuksien kanssa. Siipien template löytyy täältä ja keskikuvio täältä.



In short: Luka oli perusmukava asu jonka kehtaa vetää päällensä uudelleen. Tosin Hansku tahtoo olla erilainen eikä "massaa" (voiko cosplayssä edes puhua massasta? Tai erilaisuudesta?) joten Desuconin jälkeen Luka ei näe päivänvaloa piiitkään aikaan.

ps. Pitää muistaa että cosplay on vakava asia™

~Hansku

Tilannekatsaus

Coni ja cossipaniikki iski about viikko sitten, ja aloin vakavissani miettimään miten pystyn vetämään tämän kunnialla kotiin. Mut kyllä mä ehkä, se jääköön nähtäväksi.

Pikku Hanskua alkaa ahdistamaan lähinnä Tampere Kuplii, eli lyhyemmin TK, koska meidän megahieno suunnitelma, että mennään Lukalla ja Mikulla kisailemaan, saattaapi failata. Ei sen takia että puvut olisit kesken tai edustuskelvottomat, vaan siksi että Vocaloid ei niin nätisti putoa anime-manga-peli kategorioihin joita kisat noudattavat. Kysyin Anikin foorumeilta jo selvennystä asiaan, mutta ei ole viikkoon vastausta kuulunut. Hansku odottaa vielä viikon ja ottaa sitten johonkin henkilöön x yhteyttä joka saattaisi tietää asioita jotain.

Mutta hätä ei tämän näköinen. Jos Vocaloidejamme ei hyväksytä, otetaan suunnitelma numero kaksi käyttöön, eli lavalla tullaan hyppelemään Miona sekä Yuunona. Puvut ovat suhteellisen simppeleitä, että ne saa kunnialla kasaan ennen TK:ta.

Luka on kivassa vaiheessa, peruukin stailaaminen (vaikka eräässä päivityksessäni kehuskelin kuinka sitä ei tarvitse muokata, mutta kappas vaan neiti perfektionisti ja käyttänyt peruukkiin jo noin ~5h eikä loppua näy), toisen hanskan tekeminen, rusetin kiinnittäminen mekkoon, sekä kuulokkeet. Sanoisin että noin 2 päivän homma kuulokkeita lukuunottamatta, ja niiden kanssa aika-arvio olisi noin viikko.

Mioon omistan jo peruukin, mutta kankaat ovat vielä kaupassa, ja siellä ne pysyvätkin maaliskuun 14 päivään asti, kunnes palaan Thaimaasta. Siitä on sitten kuukausi aikaa tehdä mahdollinen (siis olettaen skenaario että Vocaloideja ei hyväksytä) kisapuku.

Lähden siis Thaimaaseen pariksi viikkoa (heihei pakkaset), joka on kaksi viikkoa pois cossientekemisestä. Mutta ajattelin olla cossiedistyksellinen toisella tavalla, ajattelin nimittäin keksiä hienoja lavaesityksiä.

Eli Bakaconiin ajattelin ryykästä tuonne pro-kisaan, ja siellä on mahdollisuus tehdä 3-4minuutin esitys, ja tätähän tilaisuutta en ajatellut missata. Joten ennen reissua ajattelin uudestaan katsella Tengen Toppa Gurren Lagannin jaksot missä Adiane esiintyy (jopa huimat neljä jaksoa, wuhuu!) ja miettiä hommaa sitten siitä eteenpäin. Katsotaan saanko mitään hienoa aikaan.

Adianesta puheenolleen, kiroan tuon kimonon syvimpään koloon mitä maailmasta löytyy (joku mariaanien syvänmeren hauta??(maantieto 5, vuhuu!)). Adianella on siis tosiaankin tuollainen hauska punavioletihtava kangas, ja Eurokankaamme ei tarjonnut tälläistä optionia, joten ostin tyynesti 3m punaista puuvillaa ja ajattelin värjätä sen violetimmaksi. Kolme värjäyskertaa myöhemmin sain värin oikeaksi, mutta aivan liian tummaksi. Ei siitä mitään ajatteli Hansku ostaessaan värinpoistoa Anttilasta. Sanotaanko että syytän 90% itseäni siitä että kangas näyttää siltä miltä se nyt näyttää, nimittäin mukavan laikukkaalta. Mitäs en noudattanut ohjeita täsmällisesti.

Vaihtoehdot ovat periaatteessa lisää värinpoistoa ja joku todella hieno punavioletti värimixi, joka tulisi maksamaan 18e, tai uudet kankaat ja paketti väriä, joka tulisi maksamaan 30e. Olen kallistumassa vaihtoehto numero 2 puolelle, koska nyt tiedän paljon sitä väriä pitäisi sinne pistää että saisin oikean vivahteen. Värien sekoittelu on aina yhtä yllätyksellistä eikä tuossa ole hintaeroa kuin 12e. Tosin olen jo käyttänyt mekkoon noin 40e, ja olen ommellut melkein koko alaosan vuorineen. Uusiksi sanon minä (eikä vuori ole edes oikean sävyistä, prr).

Adianen kengille ja peruukille sentään kuuluu ihan hyvää. Molemmat kaipaavat tosin viimeistelyä, mutta viimeistelyn jälkeen ne ovat coni valmiita.


Hmmm olikohan tässä kaikki. Seuraavaa päivitystä saatte odotella jonkin aikaan, srry. Mutta viimeistään TK:n tiennoilla palaillaan asiaan.

~Hansku

WIP Adiane the Elegant & Luka Megurine

Nonni elikkäs minäkin olen saanut jotain aikaiseksi talven synkillä tunneilla, nimittäin olen ahkerasti tai ei ehkä niin ahkerasti keskittynyt Adianeen ja Lukaan. Joten tässäpä pientä päivitystä mitä neitokaisille kuuluu.

Kuten kansa (=Annu) vaatikin jo kuvia Lukan sukkiksista, niin Ann..kansa siis saa niitä.
Itse asiassa olen yllättävän tyytyväinen loppu tulokseen. Vaikka edellisessä päivityksessäni valittelin kuinka yhyy rumat ne on, niin kyl ne on ihan jeesh. Ihan jeesh eli ei up-to-my-standard, mutta minkäs sille voi. Jos en halua pullittaa toista 30e materiaaleista mitkä sukkikset vaativat, niin näillä mennään.

Koira oli kiinnostunut puuhistani

Mielenkiintoinen kuvakulma on mielenkiintoinen

Meh not so sexy leg

 Mekon kanssa olen jo mennyt pidemmälle kuin mitä ylin kuva näyttää, ja se olisi luultavasti jo valmis jos sellaista todella mukavaa asiaa ei olisi olemassa kun piilovetoketju. Pitää keksiä jotain todella järkevää siihen pienehköön ongelmaan. Sitten puuttuu vielä takaa pitsin kiinnitys, ja olkapäästä rusetti. Hyvä siit tulee, jos saan tuon vetskarin järkevästi.

Peruukin ostin käytettynä cosplay.comin markerplacesta, ja mikä tuuri, kyseinen cossari oli käyttänyt peruukkia Lukan Magnettiin. Joten kun se kilahti postiluukusta, kaikki mitä vaadittiin oli harjaus ja peruukki oli finito. Vihdoinkin näin päin.
Lukan kengät löytyi kaapista, tattista vaan äidille. Toinen hanska odottaa valmistumista ja Magnet kuulokkeet ovat noin puolessa välissä, ja kuulokkeista olisi tarkoitus rustailla tänne tutoriaalia.


Adiane on taas puolestaan mielenkiintoisempi tapaus.

Hanskun ensimmäinen kerta ikinä vuorittamisessa. Kai se ihan hyvin onnistu.

Eivätkö ne näytäkkin herkullisen maalattavilta?

Kengät tarjosi aina yhtä ihana UFF, hintaan 8e. Ne olivat alkuperäisesti harmaat, joten hiosin ne ja vedin gessot päälle. Tänään sain itse asiassa ostettua maalin ja aloitettua kaunokaisten maalaamista.
Mekko on taas pääkipua aiheuttava tapaus, ei pelkästään sen muodon ja leikkauksen takia, vaan myös sen värin. Nopeasti vilkastuna mekko vaikuttaa punaiselta, mutta kun tarkemmin katselee se on sellainen kaunis punainen joka vivahtaa violettiin. Eurokangas ei ole niin laajavalikoimainen, että tarjoaisi tälläistä huvia, joten se on Dylon värit käyttöön. Tänään sain upoteltua sen tuonne väriseokseen, ja se on tälläkin hetkellä kuivumassa. Joten kun huomenna pääsen koulusta, saan tietää sen kohtalon. Vähän jänskää jos totta puhutaan, mutta pistin suht vähän sitä väriä sinne että jos joku menee pieleen, niin luulisin että se että se on liian punainen, joten eikun otto 2 värisangon kanssa.
Sain tänään myöskin ostettua noihin kimonohihoihin tuon pinkin kankaan sekä keltaisen kangasvärin. Että operaatio 'kootaan puku' alkaa heti kun saan mekon värin kohdalleen.
Häntä on toinen juttu, tänään sinooperissa Hanskun aivonystyrät kävivät ylikierroksilla kun yritin miettiä minkä kokoiset stryroksipallot ostaisin. En tullut minkäänlaiseen lopputulokseen ja luovutin for time being.
Peruukin stailasin jo kertaalleen, mutta en ole 100% tyytyväinen joten pesen sen ja stailaan uudestaan. Kyl sillä nytkin jo kehtaisin mennä coniin, mutta miksi tyytyä johonkin keskinkertaiseen kun voi pienehköllä vaivalla tehdä siitä tuplasti paremman? Ja mikä tuuri että löysin hintaan 16e skintopillisen sivujakauksen (samalla puolella kun Adianella) ja juuri kivalla tummansinisellä kuidulla. Peruukki=<3

Miniläppärin webkamera <69

Sama peruukki muokaamattomana

Tässähän tätä. Otin opikseni viimevuodesta ja aloitan pukuja jo aikaisemmin, koska en halua että käy viime Traconit, heh, aloitanpa tässä klo 5:00 maalaamaan Rikkun headbandia. Not cool.

~Hansku


ps.

Olen valokuvaajana tosi vakavasti otettava tapaus, keskityn esim. valokuvattavaan täysillä kuten kuva näyttää.

pps. Älkää kysykö miksi päätimme photoshoot sessiomme jälkeen nimetä kuvat "uuh hottis huora"ksi kuten huomaatte jos klikkailette noita isommaksi.

Tutorial time - punahuulet

Otsikko varmaankin kertoo kaikki joten siirrytään suoraan asiaan.
(paitsi että yrittäkää olkaa traumasoitumatta minun eh-so-"pretty"-ihosta xDD)


Mitä tarvitset (omani suluissa);


Huulirasva (Orion Pharma- Bevita)
Huultenrajauskynä (Grimas-022-540(en ole varma onko tuo se värisävy mut niin tuossa kynässä lukee xD))
Huulipuna (Grimas-5-1(sama kun ylhäällä))
Samanvärinen luomiväri (tai mikätahansa jauhemainen aihe, poskipunayms) (Grimas-544)
Peitevoide (Oriflame-GA9H/EX0712)
Peitevoidesuti (Joku random synteettinen taidepensseli)
Huulipunasuti (ModelsOwn-Angled Brush (käytän siis angled brushia koska tykkään siitä sekä oikea huulipunasutini on suoraan sanottuna paska)

Ja ei-niin-pakolliset
Joku vaalea-beige-kulta-valkoinenkin-käy luomiväri (WetnWild-Hansku-ei-tiedä-koska-on-repinyt-tarran-takaa-pois & Grimas-001)

Eli ihan ensiksi kostutetaan huulet eli käytetään sitä varmasti kaikilla olevaa huulirasvaa. Mitä tahansa meikkiä tehdessä alla olevan ihon pitää olla hyvin kostutettu.

Sitten siirrytään rajauksen kimppuun. Tämä on ehkä vaativin vaihe koko prosessissa, joten jos on tarvis tehdä esim cossiin punahuulet, tätä koko hommaa harjoitellaan aikaisemmin. Rajausten teko ei ole helppoa kuin heinänteko.

Hansku on pahoillaan tästä huonosta kuvasta. : (

 Jokainen tyylillään, mutta itse muotoilen ensin ylähuulen, koska itselleni se on haastavampi, ja sen jälkeen siirryn alahuuleen. Mutta kokeilkaa rauhassa ja päättäkää miten itse etenette.
Kun huulet on reunoilta rajattu, täytetään loputkin huulesta huultenrajauskynällä. Tämä edistää huulipunan pysymistä huulessa.

Erityshuomiota tarvitsevat nurkat, jotka pitää saada myös hyvin mukaan. Koska ne jää helposti huomaamatta, ja täten kun mm puhuu, on huulien nurkassa on kamalat aukot jossa ei ole ollenkaan väriä. Not cool.

Eli;

Kun se on tehty, siirrtytään itse huulipunaan. Jotkut tykkäävät käyttää pelkkää pensseliä, mutta itse pistän suoraan putkesta tuohon keskiosaan. (mustin alueiuden sisälle)

 Sitten siirrytään vähän tarkkuutta vaativaan osioon, eli reunojen täyttäminen huulipunalla.
Punaa siveltimeen vaan ja menoksi.

Ja erityishuomiota taas niille kulmille!

Minä + Photoshop = ???

Valmista? Ehei. Nyt on aika sen yhteen sopivan luomivärin tulla kehiin. Ja nyt tule pienehkö oppitunti meikkaamisesta. Miksiköhän te luulette että meikkivoiteen päälle pistetään puuteri? No sen takia että se pysyy. Puuteri kiinnittää voidemmaisen tavaran alleen. Joten nyt käytämme samaa logiikkaa huulipunassa. Eli taputellaan luomiväri huulille.

Tämän vaiheen voi skipata, jos niin tahtoo. Tuodaan vähän eloa huuliin, joten otetaan käyttöön se kultabeigevalkoinen luomiväri, ja taputellaan se kevyesti alahuulen keskelle.

Käytin sekä beigeä että tuota valkoista joka näkyy tossa alakulmassa

Ignorratkaa tuo ihme kultainen loiste vasemmalla.

Alamme olla jo loppusuoralla, mutta jaksakaa vielä hetki! Seuraavaksi otetaan peitevoide ja sivellin esiin, ja käydään sillä läpi kaikki reunat. Tämä tasoittaa ja tuo huulia kivasti esille.

Puuteri vielä tuon peitevoiteen päälle ja tadaa, olet valmis!

ps. Toivottavasti kaikkien joulut ja uudetvuodet meni kivasti! Itse en ole ehtinyt päivittelemään koska ei ole ollut mitään päiviteltävää mutta tänään sain jotain aikaan ja varastossa odottelee 3 postauksen poikasta. Niitä odotellessa!

pps. Mitäs tykkäätte meikkienisäilytys mekanismista? xDD Voitte kuvitella sitä huutoa ja kaaosta mikä kiireisenä coniaamuna vallitsee.

Minä osaan! Vai osaanko sittenkään

Blogipostaus inspired by Lukan sukkikset

Cosplay on jännä harrastus sinänsä, että siinä tavoitellaan sitä täydellisyyttä, mitä on kumminkin mahdotonta saavuttaa. Kun jälkeenpäin tuijottelee omia conikuviaan ja vertailee niitä reffeihin, tulee helposti facepalm olo. Se on vaan fakta ettei aivan täydellistä pukua ole olemassa, eikä ikinä tule olemaan.

Mutta mitä jos tajuaa failaavansa jo puvun tekovaiheessa?

Kuinka paljon tehty asia voi poiketa alkuperäisestä vielä että se on hyvä? 


Itselläni on virheitä kahdenlaisia. Joko se tietty puvun osa x on reffikuvan mukainen, mutta aivan perseelleen tehty. Tai että se näyttää ihan okay päällä, mutta kun reffikuvaa vilkaisee tekee mieli itkeä.

Lukan sukkikset. Kiroan nuo kapistukset syvimpään koloon mikä maailmasta löytyy. Sukkiksien kaa kävi vihre nro 2, eli kapistukset näyttävät ihan okay päällä, mutta niillä ei ole minkäänlaista yhteyttä alkuperäiseen reffikuvaan.

Tai niin minä ainakin luulen.

Joskus mietin että onkohan tämä ongelma oikeasti vain päässäni. Onko minulla oikeasti niin huono itsetunto että jokaisesta puvun osasta löytyy jokin vika vaikka sitten suurennuslasilla etsimällä.



Cosplayssa minulle tärkeintä on se että ihmiset näkevät kaiken sen vaivan ja ajan mitä asuihini olen pistänyt. Otetaan esimerkkinä Rinoa. Tuo takki on siis todellakin käsikudottu ja vei aikaani sen verran mitä yhden asun tekeminen alusta loppuun vie, eli ~150 tuntia. Vaikka se on lempiasustani lempikohta, vihaan sitä. Reunat ovat aivan erinväriset kuin takki, koko takkia on liian tumma, ja selkäprintti on hutilosti tehty. Mutta silti rakastan sitä. Miksi? Koska yhdellä vilkaisulla siitä näkee että olen oikeasti omistanut sille aikaa.

Mutta Lukan sukkikset. Koska raitoja on liikaa, valkoiset välit ovat miltein samanpaksuiset kun raidat, jolloin tämä näyttää siltä että olisin mennyt kangaskauppaan ja ostanut valkomusta raitaista kangasta ja väsännyt sukkikset. Aikaahan tälläiseen operaatioon olisi kulunut ehkä tunti.

Ei hyvä.

Tai niin minä luulen. Se raitakangas efekti saattaa olla vain omassa päässäni. Toivoisin kovasti että se on.
Se selviää reffikuvia ja valmiita sukkiksia tuijottamalla. Aika sen kertoo, ja lupaan kertoa mihin lopputulokseen olen päässyt.



Yritän olla kieriskelemättä itsesäälissä. Myönnän että cosplayurani alkuaikoina kun joku kehui minua, vastaus oli aina poikkeuksetta "No ei se nyt niin hyvä oo...". Nykyään osaan ottaa kehuja vastaan ja vastaan kauniilla "kiitos"ksella ja kauniilla hymyllä. Aluksi en luottanut omiin tekeleihini vaan näin niissä vain ne virheet. Olen myöhemmin oppinut katsomaan kokonaisuutta, hyviä ja huonoja puolia. Suosittelen tätä kaikille.


Turha ja pointiton blogipostas by Hansku.


ps.

Desudesudesu ~<3

Kuittaan ja kiitän.

~Hansku

Vapriikin cosplay-teemapäivä

Mistähän tässä nyt alottaisi. Alotetaan vaikka paikasta.

Vapriikki tälläiselle random teemapäivälle oli ihan jeesh. Siellä oli niitä näyttelyitä johon pääsi tappamaan aikaa, koska muuten se olisi mennyt aikalailla hengailuksi (mitä se silti jossainmäärin meni). Itse en siis todellakaan ole hengailun suurin ystävä, joten siltäosalta cosplay-teemapäivä oli aika.. plöö sanotakseni.

Ohjelmasta se verran että sieltä löytyi perus rytmipelit, cosplaykisa ja valokuvauspiste. Sitten suurena plussa oli (Hämeen??) kosmetologi koulun paikallaolo joka tarjosi kaksi luentoa ja pikamanikyyrejä. Ensimmäiselle luennolle, jonka aiheeni tais olla kynsienhoito, emme päässeet puhtaasti sen takia koska meillä ei ollu mitään aavistusta missä se oli. Ohjelmalehtisessä oli mainitu vain alkamisaika ja tapahtuma, ei tapahtumapaikkaa. Toiselle luennolle, jonka aiheeni oli meikkaus, pääsimme koska bongasimme auditorion kuulutuksesta, joten sinne suunnistimme. Meikkausluento oli loistava peruspaketti, mutta ei tarjonnut tälläiselle vähän enemmän meikanneelle mitään uutta.
   Pikamanikyyrit olivat periaatteessa viilaus+lakkaus, mutta en ole ollut ikinä yhtä iloinen että cossissani oli hanskat joten pääsin kokeilemaan tätä elämystä. Hansku oli erittäin tyytyväinen. Harmi vaan että joillain perfektionisteillä homma jäi väliin cossin takia, ymmärrättehän yskän.


Cosplaykisassa oli yllättävän kova taso. Tiesimme että minkäänlaista sijoittumista emme mennyt hakemaan, puhtaasti cossiemme massaleiman takia. Tosin aina on parannettavaa kisajärjestelyissä, ja yleensä se on se sama vanha, eli backstage. Mutta cosplay-teemapäivä vei kyllä voiton.

Siis mitä ihmettä

Yleisö oli siis about 10 m päässä tuosta hienosta "backstagesta". Tähän en osaa sanoa muuta kun kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa joten tulkitkaa itse. Mutta yhdessä asiassa Hanskulta tulee pitkät plussat, siitä että kisassa oli musiikkia. Siis itseäni ainakin rentouttaa suunnattomasti että on jotain musiikkia että ei tarvitse seisoskella ihmistenedessä täydessä hiljaisuudessa. Yhden asian vielä mainitsen, että vaikken emme nähneet ensimmäistä 8 esitystä, oli paljon sellasia kirottua 2sek poseja ja sitten juoksu kohti poistumistietä. Olkaa ihmiset siellä lavalla vähintään se 5-10sek!!!! laskekaa vaikka mielessänne hitaasti viiteen koska viisi sekuntia on lavalla aika paljon.


Cosseista, ne olivat ehkä ahdistavimmat ikinä. Sakura Haruno oli mukava peruscossi, mutta se tunne mikä oli kun siinä käveli, oli pöyristyttävä. Se on vaikea kuvailla, mutta sen sanon että Sakuraa ette_tule_IKINÄ_näkemään_missään_enään. Piste.

Allekirjoittanut vasemmalla

Allekirjoittanut vasemmalla

Pahoittelen että joudutte tyytymään kuvauspalvelun kuviin, mutta photoshoottia emme järkkäille ennen kuin ulkona on tarpeeksi nättiä, joten kunnon kuvia saatte odotella jonkinaikaa.



All and all, ei paha tälläiseksi random teemapäiväksi. Hansku antaa virallisen Hansku hyväksyy leiman. Tosin Tamperepläntin ulkopuolelta tämmöiseen en olisi raahautumassa.


~Hansku


P.S. Kyseisen Sakura-ahdistus edisodin ja Bakaconin ja Nekoconin olemassaolon takia viime blogipostausta tullaan päivittelemään.