maanantai 25. elokuuta 2014

Shura Kirigakure WIP

Minulta löytyy muutama WIP kuva koneelta Shurasta (ja kaksi Raichusta) joten heitän ne tänne. En tiedä nyt sitten kun jossain WCS:ssä kävi näin että pitäisikö tehdä kisapuvusta WIP päivityksiä, vai pitää ihan salaisuutena ja tehdä Traconin jälkeen joku pienimuotoinen setti. En tiedääää.

Mutta hei, enne kuin aloitetaan käykää kommentoimassa täällä mitä mun pitäis laittaa Traconin lauantaille päälle! Hophop, sinne vaan!


No, mutta se Shura. Aloitin tekemällä vyön solkea, joka valmistui tutulla ja turvallisessa softis-worbla menetelmällä. Ensin siis leikataan softispala, sitten kaksi vähän isompaa worblapalaa ja litistetään softis sinne väliin. Leikataan reunat millin parin päästä ja tadaa, kestävä, sopivan paksuinen asia, mitä sitten ikinä teettekin. Pohjamaalaus puuliimalla ja miniatyyri maalit päälle.


Solki kiinni vyöhön ja tadaa! Vyö on tehty, kuten myös bikinien olkaimet Hildan jämäkankaista. Profit.


Bikinien teossa meni yhteensä kolme tuntia, aika nopeetaa puuhaa minulle, yleensä olen tosi hidas tekemään pukuja. Shortseja en alkanut tekemään itse, vain ostin kirpparilta kahdella eurolla farkut ja leikkasin ne shortseiksi. Sitten vielä hapsutin reunat joka oli yllättävän tuskaista tehdä.


Tuo ihme pinssi joka melkein kaikilla on Ao no Exorcistissa... Miksei siitä löydy kunnollisia kuvia??? Vaikka melkein kaikilla on se?? :( Tein sitten vähän oman version. Kiinnistyssysteeminä toimii hakanauha joka on kiinnitetty worblapalalla taakse.


Takki on vanha syystakki josta muutama vuosi siten maksoin pari euroa. Lyhensin, muokkasin ja ompelin kanttinauhat takkiin. Myöskin käytin 14 fucking euroa noihin muutamaan hassuun nappiin koska oli pakko ostaa tosi hienot napit, ja Shuran puvulla oli niin lyhyt aikataulu etten kerennyt tilamaan mistään.


Sitten Shuran shurikenit jotka tippuivat pusseistaan sitten ihan kokoajan. Olen oikeasti todella yllättynyt etten hukannut yhtäkään niistä. Amanda niitä aina poimi mukaansa kun joku tippui maahan enkä huomannut :D


Shurikenit on tehty samalla metodilla kun solki, mutta olivat vähän haastavammat monimutkaisemman kuvion vuoksi.




Peruukista sain pullittaa peruukkiomaisuuden, vähän yli kolmekymppiä mutta halusin juuri sen tietyn peruukin koska tiesin että sillä kaupalla ja mahtavia peruukkeja. Enkä pettynyt.


Tein ihan samaisen operaation Shuran peruukille mitä tein Saber Lilyn peruukille, eli otin valmiiksi sidotun ponnarin irti, aloin stubbaamaan sitä kerroksittain, ja lopuksi otin klipsu ponihännästä sen klipsun irti ja liimasin sen stubin päälle.


Intermission, ottakaa koira kyyläämässä ruokaa ja tasapainottelemassa mun nettipankkitunnuksia :3


Joo, no Raichusta onkin sitten tasan kaksi kuvaa. Koska sen tekoprosessissä ei ollut mitään ihmeellistä.


 Pyllyraitoja! Tehty softiksestä ja liimattu hameeseen.

"It's my wig!"
Ja peruukki joka saapui conia edeltävänä lauantaina, myöhässä ja väärän värisenä. Oh you eBay, muistin miksi sinut olet hylännyt.

Stay cool!

~Hansku

torstai 21. elokuuta 2014

WCS - Juuh elikkäs

En yleensä ikinä kirjoittele tämmöisiä ei niin suoraan itse pukuun liittyviä juttuja, muistan tasan yhden kerran kun olen kirjoittanut, mutta asiaa olisi pitkän esseen verran joten antaa sit mennä. Hakekaa juotavaa ja ottakaa mukava asento, here we go.


Jossain vaiheessa kesää vuonna 2013 kun omat WCS suunnitelmani olivat taas peruuntuneet, valittelin Suiggarille kuinka ei ole oikein sopivaa paria WCS:ään. Hänkin mainitsi olevansa ilman paria ja boom, Tampereen nappiliikkeessa syntyi yksi WCS pari.

Innostus oli suuri. Pukuvalintamme oli molemmille sopivat ja sarja molemmille tärkeä, enkä ikinä ole ollut innoissani mistään skitistä niin paljon.

Heti Desuconin jälkeen kangaskauppaan ja pukuja työstämään. Kuukausien ajan proppeja, yksityiskohtia ja ompelujuttuja. Puku alkoi näyttää jo valmiilta. This is going to be good!

Or not.

Ensimmäinen ilmottautuminen. Pelasin Final Fantasy XIV, ja noin tunti-puol tuntia ilmon alkua lähdin suorittamaan dungeonia. Ajattelin että nopeastihan tämä menee, jos ei, lopetan kesken.

18:26 havaihduin intenssiivisestä pelaamisestani että ei helvetti, miten tuo kello nyt noin paljon. No, WCS:än ei ole ollut tietääkseni ikinä tunkua, päin vastoin pareja on joutunut etsimään kissojen ja koirien kanssa.

2 minuuttia ja 37 sekunttia. Aika jossa ensimmäiset (puolet) paikoista olivat loppuneet. Anteeks mitä vittua? Vitutus oli korkealla mutta hei, tässä oli vasta puolet paikoista, se oma paikka odottaa ensiviikon ilmoissa.

You see where this is going?

Viikon päästä toinen ilmottautuminen. Pienensin reffikuvat, siirsin ne sellaiseen paikkaan mistä ne olisi heti saatavilla, tarkistin hahmojen nimien oikeinkirjotuksen. Kaikki oli valmiina.

Tasan sillä sekunnilla kiitos f5:sen olin täyttämässä ilmottautumista. Kädet tärisi, mutta pystyin silti kirjoittamaan nopeasti. Klik, klik, kuvat ok, lähetä. Tarkasta ilmottautuminen. Silmäisin sitä nopeasti, aikaa siihen kului 3-5 sekuntia. Lähetä.

Kilpailuun ei oteta enään vastaa uusia ilmottautumisia.


Olin aika varma että sydämeni pysähtyi tuossa kohtaa. Siis, olin myöhästynyt muutamalla sekunnilla.

Siinä vaiheessa otti koville. Iskä tuli kysymään miten kävi, ja aloin vaan itkemään silmiäni päästä.

4 vitun vuotta olen nyt halunnut WCS:ään. Jonain vuonna ei olla päästy edes ilmottautumiseen asti, jonain vuonna kisa peruuntui päiviä ennen kisaa. Nyt kun kaikki olisi ollut melkein valmiina, innostus katossa ja tulevaisuus kirkkaana tämä matka kaatui nyt tähän. Ei ole oikeasti todellista.

Sydän mustana oli pakko ilmottautua esityskisaan, koska tarvitsin Traconiin lipun ja oletin sellaisen WCS:stä saavani.

Ryhmän tai esiintyjän nimi: WCS-hylkiöt 
Esityksen nimi: WCS ilmottautuminen meni kiinni alle minuutissa

Havaitsetteko pienen vitutuksen, pettymisen ja surun? Noh, päästään ainakin esittämään se setti mitä WCS:ään oli suunniteltu. Mutta eniten vituttaa se että puvut joihin olemme käyttäneet kaikki niksit kirjasta, kuukausia aikaa ja olemme kaataneet sielumme niihin, niitä ei edes arvostella. Sen ja sama vaikka menisimme jätesäkeillä kisaamaan, koska esityskisassa, no, luonnollisesti arvostellaan vaan se esitys.

Vittttttttuuuuuuuuuuu.

Mutta vaikka /cgl/ (Arvostamme (melkein) kaikkien tukea siellä ;_; You guys are too sweet)) on sitä mieltä että meidän olisi pitänyt päästä kisaamaan ja toisien en, en voi kyllä olla samaa mieltä. Kisakokemukset ovat aivan ihania, enkä voi edes kuvitella kuinka ihanaa se on toteuttaa ihanan parin kanssa ja nähdä monen kuukausien työ come to life. En ottaisi sitä kenenltäkään pois. Olin liian hidas ilmottautumisessa, hävisin. End of the story.

Olen tyytyväinen etten ole Irtsa ja joudu käsittelemään tätä ilmottautumis katastrofia. Minulla ei nimittäin olisi mitään hajua mitä tehdä seuraaville vuosille. Mielestäni ajatus etä portfoliolla katsotaan ketkä pääsen kisaamaan on huono, koska kukaan ei enään osallistuisi. Suomalaisilla on tapana aliarvioida itseään ja ajatusmalli 'miks hakisin kun en kumminkaan pääse' olisi varmaan molemma mielessä. Tiedän monta, monta ihmistä jotka tekevät aivan uskomattoman upeita pukuja mutta eivät vain itse näe sitä. Ja jos he haluavat osallistua kisaan, en halua että se estyy itseluottamuksen puutteeseen jossain portfoliohaussa.

Toisaalta eihän tämä nykyinen systeemikään toimi. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä, älkää vain kysykö multa. En mä tiedä.

Olen nauttinut ihan sikana Suiggarin kanssa työskentelemisestä, koska jaamme saman intohimon tähän hommaan. On ollut ihana hypettää parilleen kuinka innoissaan on ja saanut samantasoista hypeä takaisin. Olemme auttaneet toisiamme pukujen tekemisessä, jotta tästä yhteisestä projektistä tulisi mahdollisimman täydellinen. Ajatukset ja kehitysideat on samanlaisia, ja kaikki on rullannut vaan niin hyvin. Olen vaan niin pettynyt että se on periaatteessa mun syytäni että joututaan esittään tää meidän rakkauslapsi jossain esityskisassa. Sigh. Ei sille kai voi yhtään mitään.



Olen kai sanonut kaiken sanottavani. Ottakaa ankka teessä. Eikö ole maailman ihanin tuollanen irtotee häkki.



Stay cool!

~Hansku