.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Minä osaan! Vai osaanko sittenkään

Blogipostaus inspired by Lukan sukkikset

Cosplay on jännä harrastus sinänsä, että siinä tavoitellaan sitä täydellisyyttä, mitä on kumminkin mahdotonta saavuttaa. Kun jälkeenpäin tuijottelee omia conikuviaan ja vertailee niitä reffeihin, tulee helposti facepalm olo. Se on vaan fakta ettei aivan täydellistä pukua ole olemassa, eikä ikinä tule olemaan.

Mutta mitä jos tajuaa failaavansa jo puvun tekovaiheessa?

Kuinka paljon tehty asia voi poiketa alkuperäisestä vielä että se on hyvä? 


Itselläni on virheitä kahdenlaisia. Joko se tietty puvun osa x on reffikuvan mukainen, mutta aivan perseelleen tehty. Tai että se näyttää ihan okay päällä, mutta kun reffikuvaa vilkaisee tekee mieli itkeä.

Lukan sukkikset. Kiroan nuo kapistukset syvimpään koloon mikä maailmasta löytyy. Sukkiksien kaa kävi vihre nro 2, eli kapistukset näyttävät ihan okay päällä, mutta niillä ei ole minkäänlaista yhteyttä alkuperäiseen reffikuvaan.

Tai niin minä ainakin luulen.

Joskus mietin että onkohan tämä ongelma oikeasti vain päässäni. Onko minulla oikeasti niin huono itsetunto että jokaisesta puvun osasta löytyy jokin vika vaikka sitten suurennuslasilla etsimällä.



Cosplayssa minulle tärkeintä on se että ihmiset näkevät kaiken sen vaivan ja ajan mitä asuihini olen pistänyt. Otetaan esimerkkinä Rinoa. Tuo takki on siis todellakin käsikudottu ja vei aikaani sen verran mitä yhden asun tekeminen alusta loppuun vie, eli ~150 tuntia. Vaikka se on lempiasustani lempikohta, vihaan sitä. Reunat ovat aivan erinväriset kuin takki, koko takkia on liian tumma, ja selkäprintti on hutilosti tehty. Mutta silti rakastan sitä. Miksi? Koska yhdellä vilkaisulla siitä näkee että olen oikeasti omistanut sille aikaa.

Mutta Lukan sukkikset. Koska raitoja on liikaa, valkoiset välit ovat miltein samanpaksuiset kun raidat, jolloin tämä näyttää siltä että olisin mennyt kangaskauppaan ja ostanut valkomusta raitaista kangasta ja väsännyt sukkikset. Aikaahan tälläiseen operaatioon olisi kulunut ehkä tunti.

Ei hyvä.

Tai niin minä luulen. Se raitakangas efekti saattaa olla vain omassa päässäni. Toivoisin kovasti että se on.
Se selviää reffikuvia ja valmiita sukkiksia tuijottamalla. Aika sen kertoo, ja lupaan kertoa mihin lopputulokseen olen päässyt.



Yritän olla kieriskelemättä itsesäälissä. Myönnän että cosplayurani alkuaikoina kun joku kehui minua, vastaus oli aina poikkeuksetta "No ei se nyt niin hyvä oo...". Nykyään osaan ottaa kehuja vastaan ja vastaan kauniilla "kiitos"ksella ja kauniilla hymyllä. Aluksi en luottanut omiin tekeleihini vaan näin niissä vain ne virheet. Olen myöhemmin oppinut katsomaan kokonaisuutta, hyviä ja huonoja puolia. Suosittelen tätä kaikille.


Turha ja pointiton blogipostas by Hansku.


ps.
Desudesudesu ~<3


Kuittaan ja kiitän.

~Hansku

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Vapriikin cosplay-teemapäivä

Mistähän tässä nyt alottaisi. Alotetaan vaikka paikasta.

Vapriikki tälläiselle random teemapäivälle oli ihan jeesh. Siellä oli niitä näyttelyitä johon pääsi tappamaan aikaa, koska muuten se olisi mennyt aikalailla hengailuksi (mitä se silti jossainmäärin meni). Itse en siis todellakaan ole hengailun suurin ystävä, joten siltäosalta cosplay-teemapäivä oli aika.. plöö sanotakseni.

Ohjelmasta se verran että sieltä löytyi perus rytmipelit, cosplaykisa ja valokuvauspiste. Sitten suurena plussa oli (Hämeen??) kosmetologi koulun paikallaolo joka tarjosi kaksi luentoa ja pikamanikyyrejä. Ensimmäiselle luennolle, jonka aiheeni tais olla kynsienhoito, emme päässeet puhtaasti sen takia koska meillä ei ollu mitään aavistusta missä se oli. Ohjelmalehtisessä oli mainitu vain alkamisaika ja tapahtuma, ei tapahtumapaikkaa. Toiselle luennolle, jonka aiheeni oli meikkaus, pääsimme koska bongasimme auditorion kuulutuksesta, joten sinne suunnistimme. Meikkausluento oli loistava peruspaketti, mutta ei tarjonnut tälläiselle vähän enemmän meikanneelle mitään uutta.
   Pikamanikyyrit olivat periaatteessa viilaus+lakkaus, mutta en ole ollut ikinä yhtä iloinen että cossissani oli hanskat joten pääsin kokeilemaan tätä elämystä. Hansku oli erittäin tyytyväinen. Harmi vaan että joillain perfektionisteillä homma jäi väliin cossin takia, ymmärrättehän yskän.


Cosplaykisassa oli yllättävän kova taso. Tiesimme että minkäänlaista sijoittumista emme mennyt hakemaan, puhtaasti cossiemme massaleiman takia. Tosin aina on parannettavaa kisajärjestelyissä, ja yleensä se on se sama vanha, eli backstage. Mutta cosplay-teemapäivä vei kyllä voiton.


Siis mitä ihmettä
Yleisö oli siis about 10 m päässä tuosta hienosta "backstagesta". Tähän en osaa sanoa muuta kun kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa joten tulkitkaa itse. Mutta yhdessä asiassa Hanskulta tulee pitkät plussat, siitä että kisassa oli musiikkia. Siis itseäni ainakin rentouttaa suunnattomasti että on jotain musiikkia että ei tarvitse seisoskella ihmistenedessä täydessä hiljaisuudessa. Yhden asian vielä mainitsen, että vaikken emme nähneet ensimmäistä 8 esitystä, oli paljon sellasia kirottua 2sek poseja ja sitten juoksu kohti poistumistietä. Olkaa ihmiset siellä lavalla vähintään se 5-10sek!!!! laskekaa vaikka mielessänne hitaasti viiteen koska viisi sekuntia on lavalla aika paljon.


Cosseista, ne olivat ehkä ahdistavimmat ikinä. Sakura Haruno oli mukava peruscossi, mutta se tunne mikä oli kun siinä käveli, oli pöyristyttävä. Se on vaikea kuvailla, mutta sen sanon että Sakuraa ette_tule_IKINÄ_näkemään_missään_enään. Piste.

Allekirjoittanut vasemmalla

Allekirjoittanut vasemmalla
Pahoittelen että joudutte tyytymään kuvauspalvelun kuviin, mutta photoshoottia emme järkkäille ennen kuin ulkona on tarpeeksi nättiä, joten kunnon kuvia saatte odotella jonkinaikaa.



All and all, ei paha tälläiseksi random teemapäiväksi. Hansku antaa virallisen Hansku hyväksyy leiman. Tosin Tamperepläntin ulkopuolelta tämmöiseen en olisi raahautumassa.


~Hansku


P.S. Kyseisen Sakura-ahdistus edisodin ja Bakaconin ja Nekoconin olemassaolon takia viime blogipostausta tullaan päivittelemään.