.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Makina ja jälkijunassa tulevat WIP-päivitykset 1/2

Vankilanjohtaja Makinaa käytin tosiaan Desucon 2013:ssa, ja hänen peruukista tein WIP-päivityksen mutta sitten vanha kone sanoi poks ja loput WIP kuvat jäivät kovalevylle. Mutta nyt vihdoinkin saatiin vanha kovalevy pelastettua ja kuvat kerättyä talteen.


Tässä merkinnässä puhun ompeluhommista ja arvomerkeistä, 2/2:ssa sitten käydään ensimmäinen Worblakokeiluni läpi Makinan miekan merkeissä.


Kaavoja. Jotka tein joskus yöllä. Välttelin kaavojen tekemistä ihan viimeiseen, koska niissä oli tosi paljon uusia juttuja. Armeijatakki jonka pitäisi olla tyköistuva isotissiselle naiselle. Ja herrainkaulukset. Apua.


Joten tein takista elämäni ensimmäisen proton! Halusin harjoitella herrainkauluksen ompelemista sekä tietysti tarkistin istuvuuden.


Huomasin muuten protoa tekiessäni miten lankojen leikkaaminen tulee itselleni jo automaattisesti. En edes tajunnut kuinka aina joka sauman jälkeen siistin kaikki ylimääräiset langat pois. Jotenkin turhaa hommaa asialle joka lentää roskikseen sen jälkeen kun se pistetään kerran päälle muutaman minuutin ajaksi.


Totesin proton ihan hyväksi joten sitten vaan oikean takin kimppuun.


Tilasin ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa ns. "tavallisia" kankaita ulkomailta netistä. Ensinnäkin, katsokaa tuota leikkuuta! Jokaisessa kangaskappaleessa jonka sieltä sain, oli kangas leikattu ihan miten sattuu. Ja toiseksi, kankaat olivat ihan erinlaisia kun kuvissa eikä miellyttäneet olleenkaan. Päätin kumminkin käyttää ne, mutta paljon extravaivaa jouduin niihin käyttämään että sain ne edes suht hyvännäköisiksi.


Ihmiset tuppaa valittamaan aina kissoistaan kuinka ne makoilevat kankaiden päällä mutta koirat ovat astetta hankalampia :D Sen lisäksi että meidän kettu makaa kankaiden päällä, hän myös varastelee kaavoja, syö kaikkia propinteko-osia ja tunkee naaman eteen koska "jee tahdon huomiota!". Voi meidän Siru-Hauhauta :3


Päätin vuorittaa takin koska huono päälikangas, ja saisin muutenkin harjoitusta vuorittamisessa. Ja tykkään eripaljon siitä miltä vuorikangas tuntuu ihoa vasten! Niin mukava.


En tiedä olenko ainoa jolla on pakkomielle sisäsaumoihin. Vaikka vaatekappale olisi vuoritettu, jokainen sauma pitää siistiä ja siksakata. Ihan jokainen.


Myöskin minulla on tukikangas pakkomielle, Vaikka INHOAN sen silittämistä. Yuukoonkin sitä meni 15 metriä! Viisitoista. Huhuh. Yleensä ostan tukikangasta kangaskauppa reissuilta ainakin 3 metriä, yleensä 5 koska se on ihan aina lopussa koska käytän sitä ihan joka paikkaan. Yh, itkettää.


Vuori kiinni takkiin ja tadaa, taikakeijujen ansiosta seuraavissa kuvissa onkin jo valmis takki. (miinus napit ja merkit)


Herrainkaulus onnistui mielestäni erittäin hyvin, ottaen huomioon etten ikinä sellaista ollut tehnytkään.


Myöskin takki istui päälläni kivasti. Makinan takki onkin siis varmaan onnistunein vaatekappale mitä olen tähän mennessä tehnyt.



Nämä hihojen raidoituksen olivat jotain niin tuskaa. Tuskailin niiden kanssa valehtelematta ainakin 4 tuntia, ne eivät vaan asettuneet hyvin.


Merkit tein softiksesta ja liimasin pukuun. Simple enough.





---





Ja näin. Seuraavalla kerralla sitten Makinan miekasta juttua!

Stay cool!

~Hansku

P.S. Siru-Hauhau osaa muutakin kun sabotoida minun cosseja :3

"Casual koira-version Makina"

tiistai 8. lokakuuta 2013

Yuuko Ichihara - WIP - The wig of doom


Päivityksen aiheena on siis Yuukon peruukki. Oi voi. Spoiler: tuskaa.


Kaikki lähti tietysti pitkästä, mustasta peruukista. Peruukilla oli pituutta 100cm ja kuitua löytyi paljon. Jos jotain radikaalimpia muokkauksia aiotaan peruukille suorittaa, peruukissa on syytä olla kuitua. Peruukin ostin peruukkeja myyvältä nettisivulta ja pullitin siitä noin 30e, jokaisen sentin arvoinen!


Ihan ensimmäiseksi lähdin liikkeelle siitä että jaottelin kuidun. Mistä osasta tulee nuttura, mistä taas ponihäntä ja mitkä kuidut jäävät etuhiuksiksi.


Ensimmäiseksi aloin rakentamaan ponihäntää.


Eli mentiin aikalailla stubbauksen lailla, erona vaan se että kuitua ei leikata pois, vaan jätetään ponihännäksi paikoilleen. Ensimmäinen sitominen ja liimaus on tosi, tosi, tosi tärkeä, ponihännän pitää olla juuri siinä missä sen haluat olevan, Yuukolla keskellä. Mittailua, tarkistamista ja lisää mittailua, mikään ei ärsytä enempää kun vino ponihäntä.


Sitten vaan jatketaan pienissä osissa ponihännän sitomista ja liimausta.


Otetaan siis pala kuitua, harjataan, lakataan ja lämmitetään se ponihäntää kohti, sitten sidotaan ja liimataan paikalleen.


Runsas liimaus on tärkeä, koska kuidun halutaan pysyvän paikallaan eikä lähtevän ponihännästä mihinkään. Yllä olevassa kuvassa on liimaus, alla olevasa kuvassa on sama työvaihe, mutta liima on vaan kuivunut. Itse käytän ihan puuliimaa, kannattaa testailla minkä merkkiset puuliimat jättävät kuituun vähiten merkkejä liimauksesta, ja kuinka läpinäkyvää liima on kuidussa.



Kuten yllä olevassa kuvassa näkyy, irtonaisia kuituja tulee aina johonkin kohtaan. Leikatkaa ne pois kun liima on kuivunut, että peruukista tulisi siisti.




Tässä vaiheessa olin saanut peruukin siihen kohtaan että ponihännästä puuttuivat vain niskassa olevat kuidut, joten pystyin alkaan rakentamaan nutturaa. Foamcoret, tapaamme taas.


Foamcoret yleensä tehdään eristelevystä, finnfoam yms, mutta päätin kokeilla jotain uutta ja tein foamcoreni vaahtomuovista.


Vaahtomuoviin sai hyvin liimailtua paloja ja niitä sai saksilla leikattua yllättävän tasaiseksi.





Vaahtomuovicore onnistui niin hyvin että taidan käyttää sitä jatkossakin!

Ja tästä vaiheesta puuttuu kuvat, mutta maalasin vaahtomuovicoreni mustaksi (=peruukin väriseksi), liimasin sen peruukkiin ja aloin liimailemaan ja lakkaamaan kuitua sen ympärille.







Ja näin, nuttura oli valmis! No ei ihan, nutturan juuri piti vielä piilottaa, mutta sen tein samaan aikaa ponihännän juuren piilottamisen kanssa, koska nuo kaksi ovat ihan vierekkäin.


Sitten olikin aika tehdä ylimääräiset härpäkkeet, eli hiustikut ja siinä liehuvat kangaspalaset.


Eli tietysti kaikki alkoi kaavasta. Simple enough.


Kankaana käytin valkoista Lonetaa, samaa mitä käytin mekon applikointeihin, koska sitä oli ylimääräisenä itselläni metritolkulla. Tukikankaat tietysti myös mukaan!


Ja sitten kanttinauhaa. Sitäkin oli metritolkulla jo valmiiksi, profit!


Joka työvaiheen välissä pitää tietysti silittää! Silitys-ompelu aika alkaa olla itselläni jo 50-50. Valmiista työstä tulee paljon nätimpi jos sitä silittelee joka välissä.



Sitten kuu-applikaatiot! Ajattelin ensin että teen nämä softiksesta, mutta kun puvussa oli muutenkin jo kangasapplikaatiota, päätin tehdä myös nämä kuut applikoiden.



Ensimmäinen, ohuempi siksak. Tästä leikataan ylimääräiset hapsut pois ja ommellaan leveämpi siksak päälle.



Ja tadaa! Toistin homman 4 kertaa ja kuut olivat valmiina.


Lopuksi vielä tietysti ompelin puoliskot yhteen ja käänsin koko homman. Done!



Tämän jälkeen aloin tekemään hiustikkuja. Yuukon hiustikut kaartuvat kärjestä, joten jouduin tekemään omat.


Pohjana käytin rautalankaa, että koko hommasta tulisi suora.


Sitten worblaa päälle.



Kun Worbla oli tikussa kinnii, lämmitelin sitä aina osissa ja pyörittelin lattialla että siitä tulisi tasainen, tiivis ja saumaton.




Ja näin! Hiustikut ja kangashärpäkkeet liimasin peruukkiin, ja peruukki oli valmis.


Peruukki pysyi päässäni koko päivän todella hyvin eikä liusunut taakse ollenkaan, kiitos peruukkiklipsien. Ompelin kolme peruukkiin ja ne toimivat kuin unelma. Vielä voin lisätä Casualty Cosplayn postaukseen mistä vinkin nappasin, että Suomesta klipsuja ei kannata lähteä ostamaan, eBaystä saa puoli-ilmaiseksi!


Kävi vaan niin että olin värjännyt päivää ennen Traconia juureni uudestaan punaiseksi (Miulla on tämmöinen liukuvärjäys puna-musta hiukset:D), joten kaikki niskakarvat olivat punaiset enkä tajunnut ajaa niitä pois, joten Yuukolla oli nyt sitten mystiset punaiset niskakarvat. Lol.

Ja näin, loppu hyvin kaikki hyvin. Teen Yuukosta vielä yhden WIP päivityksen, jossa on vähän sekalaista sisältöä puvusta.


Stay cool!

~Hansku