.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Minä osaan! Vai osaanko sittenkään

Blogipostaus inspired by Lukan sukkikset

Cosplay on jännä harrastus sinänsä, että siinä tavoitellaan sitä täydellisyyttä, mitä on kumminkin mahdotonta saavuttaa. Kun jälkeenpäin tuijottelee omia conikuviaan ja vertailee niitä reffeihin, tulee helposti facepalm olo. Se on vaan fakta ettei aivan täydellistä pukua ole olemassa, eikä ikinä tule olemaan.

Mutta mitä jos tajuaa failaavansa jo puvun tekovaiheessa?

Kuinka paljon tehty asia voi poiketa alkuperäisestä vielä että se on hyvä? 


Itselläni on virheitä kahdenlaisia. Joko se tietty puvun osa x on reffikuvan mukainen, mutta aivan perseelleen tehty. Tai että se näyttää ihan okay päällä, mutta kun reffikuvaa vilkaisee tekee mieli itkeä.

Lukan sukkikset. Kiroan nuo kapistukset syvimpään koloon mikä maailmasta löytyy. Sukkiksien kaa kävi vihre nro 2, eli kapistukset näyttävät ihan okay päällä, mutta niillä ei ole minkäänlaista yhteyttä alkuperäiseen reffikuvaan.

Tai niin minä ainakin luulen.

Joskus mietin että onkohan tämä ongelma oikeasti vain päässäni. Onko minulla oikeasti niin huono itsetunto että jokaisesta puvun osasta löytyy jokin vika vaikka sitten suurennuslasilla etsimällä.



Cosplayssa minulle tärkeintä on se että ihmiset näkevät kaiken sen vaivan ja ajan mitä asuihini olen pistänyt. Otetaan esimerkkinä Rinoa. Tuo takki on siis todellakin käsikudottu ja vei aikaani sen verran mitä yhden asun tekeminen alusta loppuun vie, eli ~150 tuntia. Vaikka se on lempiasustani lempikohta, vihaan sitä. Reunat ovat aivan erinväriset kuin takki, koko takkia on liian tumma, ja selkäprintti on hutilosti tehty. Mutta silti rakastan sitä. Miksi? Koska yhdellä vilkaisulla siitä näkee että olen oikeasti omistanut sille aikaa.

Mutta Lukan sukkikset. Koska raitoja on liikaa, valkoiset välit ovat miltein samanpaksuiset kun raidat, jolloin tämä näyttää siltä että olisin mennyt kangaskauppaan ja ostanut valkomusta raitaista kangasta ja väsännyt sukkikset. Aikaahan tälläiseen operaatioon olisi kulunut ehkä tunti.

Ei hyvä.

Tai niin minä luulen. Se raitakangas efekti saattaa olla vain omassa päässäni. Toivoisin kovasti että se on.
Se selviää reffikuvia ja valmiita sukkiksia tuijottamalla. Aika sen kertoo, ja lupaan kertoa mihin lopputulokseen olen päässyt.



Yritän olla kieriskelemättä itsesäälissä. Myönnän että cosplayurani alkuaikoina kun joku kehui minua, vastaus oli aina poikkeuksetta "No ei se nyt niin hyvä oo...". Nykyään osaan ottaa kehuja vastaan ja vastaan kauniilla "kiitos"ksella ja kauniilla hymyllä. Aluksi en luottanut omiin tekeleihini vaan näin niissä vain ne virheet. Olen myöhemmin oppinut katsomaan kokonaisuutta, hyviä ja huonoja puolia. Suosittelen tätä kaikille.


Turha ja pointiton blogipostas by Hansku.


ps.
Desudesudesu ~<3


Kuittaan ja kiitän.

~Hansku

1 kommentti: